Tämä teksti kuuluu AGI 2027, olemmeko matkalla kohti historian suurinta kognitiivista uupumusta vai uutta inhimillisyyden aikakautta -blogisarjaan. Sarjassa pureudutaan kolmeen teemaan:
- Rekrytoinnin painopiste siirtyy suorittamisesta metakognitioon
- Työntekijäkokemus ja "biologinen pullonkaula"
- Johtamista haastetaan, kun tehokkuus parantaa kannattavuutta mutta ei yksin takaa kasvua (Tämä teksti)
Moni johtaja tuudittautuu ajatukseen, että tekoälyn tuoma tehokkuusloikka ratkaisee yrityksen kasvuhaasteet automaattisesti. Leopold Aschenbrennerin visio AGI:sta vuodelle 2027 vihjaa kuitenkin päinvastaista: kun tehokkuus muuttuu hyödykkeeksi, jota kaikki saavat halvalla, se parantaa kannattavuutta mutta ei yksin takaa kilpailuetua tai kasvua. Johtajuus on tullut risteyskohtaan, jossa perinteinen prosessien viilaaminen ei enää riitä. Miksi johtajan tai esihenkilön on siirryttävä vastausten antajasta kysymysten asettajaksi ja miten inhimillinen pääoma muunnetaan kasvuksi maailmassa, jossa kone tekee työn?
Tehokkuus ei ole sama kuin kasvu. Johtamisen haasteet AGI-aikakaudella.
On kriittistä ymmärtää, että tekoälyn tuoma huima tehokkuusloikka ei automaattisesti tarkoita liiketoiminnan kasvua, vaan se on ensisijaisesti keino parantaa kannattavuutta ja operatiivista erinomaisuutta. Jos tekoäly moninkertaistaa tuottavuuden, johtajien on uskallettava tehdä kovia arvovalintoja. Kasvu syntyy jatkossa inhimillisestä pääomasta ja kyvystä luoda sellaista arvoa, johon kone ei pysty, kuten luottamusta ja aitoa vuorovaikutusta.
- Siirry prosessien johtamisesta ongelmanasettelun johtamiseen. Kun tekoäly pystyy tuottamaan ratkaisuja sekunneissa, suurin pullonkaula ei ole enää vastaus, vaan oikean kysymyksen esittäminen. Johtajan tehtävä on varmistaa, että tiimi ei hukkaa resursseja optimoimalla vääriä asioita vain siksi, että se on tekoälyllä helppoa tai helpompaa.
- Varatkaa hetki ongelman reflektoinnille ja yhteiselle ajattelulle. Ennen uuden tekoälyavusteisen projektin aloitusta tiimin on pystyttävä perustelemaan, miksi juuri tämä ongelma on ratkaisemisen arvoinen ja miten se palvelee inhimillistä arvoa, ei pelkkää teknistä tehokkuutta.
- Uudista palkitsemisjärjestelmät. Jos tekoäly hoitaa suorittamisen hetkessä, miksi maksaisimme enää työtunneista? Tulevaisuuden menestyvissä yrityksissä palkka maksetaan kyvystä tehdä oikeita valintoja ja kantaa vastuuta lopputuloksen laadusta, ei koneen ääressä istutusta ajasta.
- Kokeile radikaaleja rakenteita. Tekoälyn tuoma tuottavuusloikka on mahdollisuus muuttaa työn tekemisen rakenteita. Sen sijaan, että täytämme vapautuneen ajan uudella suorittamisella, voisimmeko harkita työviikon lyhentämistä. Tämä voisi olla yksi keino varmistaa, että tiimimme pysyy toimintakykyisenä myös silloin, kun kognitiivinen vaatimustaso nousee. Haasteena tässä on toki rakenteiden yhteensopivuus hitaasti päivittyvän työelämän regulaation kanssa.
- Muuta tulosmittarit vastaamaan uutta todellisuutta. Jos tekoäly tekee viikon työn hetkessä, tulisiko työtuntien seurannasta luopua ja siirtyä vaikuttavuusperusteisiin mittareihin, jotka huomioivat myös työn eettisen kestävyyden ja laadun. Mittareina voisi toimia esimerkiksi kuinka paljon työntekijä on auttanut muuta tiimiä ymmärtämään uutta teknologiaa (oppiminen ja yhdessä reflektointi) tai kuinka hyvin lopputulos noudattaa yrityksen arvoja ja lainsäädäntöä.
-
Inhimillinen kulma korostuu. Johtajilta vaaditaan enemmän empatiaa, eettistä vastuullisuutta ja muutosjohtamista. Määritelkää yhdessä, mihin tekoälyä käytetään ja mihin ei, esimerkiksi rekrytoinnin esikarsinta vs. lopullinen valinta ja soveltuvuuden arviointi. Kun suorittava työ siirtyy koneille, ihmisten välinen luottamus ja yrityskulttuuri nousevat keskiöön.
Onko meillä kanttia asettaa inhimilliset arvot maksimaalisen tehokkuuden edelle, jotta voimme varmistaa kannattavan ja kestävän tulevaisuuden? Tämä(kään) ei ole nollasummapeliä, vaan palapeli, jossa tarvitaan kumpikin pala. Yritykset jotka pystyvät nämä palat yhdistämään, saavuttavat tulevaisuudessa selkeää kilpailuetua.