Rekrytoinnin tulevaisuus on inhimillinen - tekoäly tehostaa mutta kohtaaminen kohauttaa

Rekrytoinnista puhutaan tällä hetkellä vahvasti teknologioiden kautta: tekoäly, automaatio, data ja tehokkuus toistuvat kaikissa keskusteluissa. Kaikkia kiinnostaa, mikä lupaa nopeampaa, sujuvampaa ja kustannustehokkaampaa arkea. Nämä ovat tottakai tärkeitä näkökulmia, mutta väitän silti, että rekrytoinnin tulevaisuus ei ole teknologioissa vaan inhimillisyydessä. Itse asiassa väitän, että rekrytoinnin tulevaisuus on inhimillisempi kuin uskotkaan! Miksi? 

Rekrytointiin liittyvä vuorovaikutus on yksi ihmiselämän herkimpiä kohtaamisia. Siinä ihminen tuo esiin toiveensa, epävarmuutensa, osaamisensa ja usein myös pelkonsa sekä jännityksensä. Hän kertoo tarinaansa ja toivoo tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Jokainen toivoo saavansa edes hieman vastakaikua, palautetta, myötätuntoa tai kannustusta. 

Rekrytoija ei kohtaa ansioluetteloa, vaan ihmisen

Vaikka työkalut kehittyvät ja prosessit nopeutuvat, yksi asia ei muutu. Rekrytoinnissa kohdataan aina ihminen, joka: 

• harkitsee ja miettii, riittääkö hänen osaamisensa
• pohtii, uskaltaako tai kehtaako hän hakea
• odottaa vastausta ja tulkitsee hiljaisuutta
• rakentaa käsitystä itsestään sekä kyvykkyydestään sekä uskoa tulevaisuuteen saamiinsa reaktioihin tai hiljaisuuteen perustuen
• innostuu ja kasvattaa vauhtiaan tai vastaavasti väsyy ja kyllästyy 

Rekrytointi näyttäytyy ehdokkaan silmin usein kylmänä ja kalseana: 
automaattivastauksia, pitkä hiljaisuus tai kokemus siitä, että jäi oli vain “tusinatavaraa” tai “yksi rivi muiden joukossa”.

Tämä satuttaa ihmistä enemmän kuin mitä me rekrytoinnin parissa työskentelevät todennäköisesti edes ymmärrämme. Tämä on itse asiassa todella inhimillistä, koska ei kai vertailluksi ja arvioiduksi tuleminen ole herkkua varmaan meistä kenellekään, vaikka kuinka toisin sanoisimme!

Tulevaisuuden rekrytointi ei ole nopeinta ja tehokkainta – vaan merkityksellisintä

Yli 20 vuotta alalla oltuani ja yli 2000 rekrytointia toteutettuani ja ainakin 3000 rekrytointihaastattelu ja -tapaamista toteutettuani uskon, että rekrytoinnin tulevaisuudessa korostuvat juuri tällä hetkellä nämä kolme teemaa:


1. Kohtaaminen ennen täydellisyyttä
Kaikkien ei tarvitse olla “valmiita paketteja”. Potentiaali, sisäinen motivaatio ja halu kehittyä ovat usein tärkeämpiä kuin virheetön ansioluettelo. Ihmistä ei voi yksinkertaisesti arvottaa aiemmin historiassa kerätyn osaamisen ja taitojen perusteella, vaan uskallettava katsoa rohkeasti myös potentiaa, siinäkin tapauksessa että sen mittaaminen ja arviointi tai vertailu osaamisvaatimuksiin olisi vaikeaa. 


2. Huomatuksi tuleminen
Nykyisessä työmarkkinassa ehdokas ei tule todennäköisesti valituksi, eikä pääse pääse valintajoukkoon, mutta hän voi silti tulla huomatuksi. Miten? Yksi puhelinkeskustelu, personoitu viesti tai empaattinen ja valmentava palaute jää mieleen. Se on itse asiassa useimmiten enemmän, kuin mihin monikaan on tottunut kymmenten ja satojen työpaikkahakemusten käsittelyprosesseissa. Kyse on perusasioiden hoitamisesta joka kerta erinomaisesti. 

3. Rekrytoija(kin) on ihminen
Ammatillisesti pätevä rekrytoija ei piiloudu prosessien tai järjestelmien taakse, vaan hän ymmärtää, että osa työstä ei ole koneiden tehtävissä vaikka koneet ja apuäly helpottavat monia eri tehtäviä ja prosesseja. Rekrytoijan tiedostettava ammatillisen roolinsa tuoman vaatimuksen ja odotukset sekä miten hän edustaa ammattkuntaa ja toimintaa roolissaan. On vaikea olla ihminen ihmiselle, jossei ole tavoitettavissa, läsnä ja fokusoitunut. 

Tekoäly tehostaa mutta kohtaaminen kohauttaa

Tekoäly auttaa rekrytoijia monissa eri tehtävissä: seulomaan, aikatauluttamaan ja analysoimaan dataa, tekeen yhteenveto ja analyyseja sekä esittämään asiat fiksummin ja visuaalisemmin. Mutta kone ei osaa katsoa silmiin, kuule äänen värähtelyä, näe kyyneltä silmäkulmassa, huomaa kehon reaktioita herkässä tilanteessa eikä osaa lohduttaa, antaa empatiaa tai rohkaisua.  Muunmuassa näistä syistä väitän, että inhimillisyys on rekrytoijan tärkein supervoima. Tottakai myös teknologioita tarvitaan. Maailman ei tarvitse olla joko tai vaan se voi olla sekä että. 
Ne organisaatiot ja rekrytoijat, jotka kohtaavat ihmisen arvostetusti ihmisenä, myös kiireessä ja paineistettuna, jäävät mieleen. He koskettavat sydäntä ja sielua.
He rakentavat luottamusta myös niiden ehdokkaiden kanssa, joita ei tällä kertaa valita. Ja heitä on valtavan suuri määrä! 

Rekrytoinnin tulevaisuus ei muodostu vain visiosta, strategioista ja teknisistä innovaatioista, vaan se koostuu pienistä teoista, kuten siitä, miten:  

• vastaamme ja viestimme työnhakijalle tai ehdokkaalle
• perustelemme ja kerromme päätöksemme
• kohtaamme epävarmuuden ja pettymyksen
• muistamme kaikissa tilanteissa, että toisella puolella on oikeasti ihminen, ei pelkkä ansioluettelo tai LinkedIn -profiili.

Kenties tärkein kysymys ei olekaan, miten rekrytoimme tehokkaammin, vaan miten voimme varmistaa, että inhimillisyys pysyy rekrytoijan työkalupakissa kaikissa tilanteissa myös tulevaisuudessa.

Minulle henkilökohtaisesti tämä on ollut aina työtä draivaava sisäisen motivaation lähde ja tulee olemaan sitä myös tulevaisuudessa. Helppoa? Ei. Aina mielessä päällimmäisenä? Ei todellakaan.

Tärkeää ja merkityksellistä? Kertokaa te, jotka olette olleet mukana hakuprosesseissani, millainen tunne teille jäi meidän kohtaamisemme oli? 

Ilolla, 
Outi